Caprin historia

Caprin historiaa ei oikein voi supistaa yhteen tiettyyn aikaan tai aikakauteen. Vaikka Augustus Caesarin on sanottu olevan saaren ensimmäinen löytäjä, muut löydöt ovat paljastaneet, että Capri oli ennen asutettu kreikkalaisen Teleboi-kansan toimesta. Antiikin ajan kreikkalaisen akropolin linnoitetut seinät ovat yhä jäljellä todisteena heidän olemassaolostaan.

Vuonna 1906, kuuluisan Quisisana-hotellin laajennushankkeen yhteydessä paikallinen lääkäri nimeltään Ignazio Cerio paljasti esihistoriallisten eläinten jäännöksiä ja kivisiä aseita, tarjoten lisätodisteita Caprin muinaisesta asutuksesta, joka edelsi kreikkalaisia ja roomalaisia.

Sen jälkeen, kun Caesar Augustus vieraili saarella vuonna 29 eKr., hän oli niin otettu Caprin kauneudesta, että hän myi läheisen hedelmällisen Ischian ja Napolin kaupungin sitä varten. Caesar Augustus kehitti Caprin vastaamaan hänen makuaan, rakensi temppeleitä, villoja, akvedukteja ja istutti puutarhoja mielikseen.

Augustuksen vallan jälkeen hänen seuraajansa Tiberius rakensi myös sarjan villoja Capriin, joista kuuluisin on Villa Jovis, yksi parhaiten säilyneistä roomalaisista villoista Italiassa.
Tuhannen vuoden aikana Caprin saaristolaisten täytyi kestää piraatti-iskuja ja orjakauppaajia. Kaikenlaisten hyökkäysten vyörytessä satamista, saaristolaiset päättivät, että heidän on parasta paeta kodeistaan pienvenesataman ympärillä ja hakea turvapaikkaa ylängöltä, johon pääsi vain 800 askeleen portaikkoa pitkin, joka oli nimeltään Scala Fenicia (Foinikialaiset portaat).

Keskiajalla Capri sai kokea erilaisten hallitsijoiden sarjan sen rajojensa sisällä, ensin se kuului Montecassinon luostariin ja sitten Amalfin tasavaltaan, ennen kuin se siirtyi Napolin kuningaskunnalle. Napoleonin sodissa sekä ranskalaiset että englantilaiset hallitsivat saarta vuorollaan. Ranskalaiset vahvistivat Caprin linnoituksia sankarillisen maihinnousun jälkeen ja pysyivät siellä Napoleonin kaatumiseen ja Bourbonien paluuseen vuonna 1815 saakka, mikä merkitsi Caprin pitkän horrostilan päättymistä.

1800-luvun lopulla, Quisisanan avautuessa, Capri nousi suosituksi turistiksi, houkutellen vierailijoita ympäri maailmaa. Huomattavat vieraat, mukaan lukien kuninkaallisten perheiden jäsenet, aristokraatit, poliitikot, teollisuusmiehet, taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat, virtasivat Capriin sen lumoavan viehätyksen houkuttelemina. Saaren vieraanvaraisuusala, joka on tunnettu hienovaraisuudestaan ja kyvystään palvella vieraita erilaisista sosiaalisista taustoista, on ollut ratkaiseva tekijä sen kestävässä vetovoimassa.